Ulkoilukammosta selvittiin säikähdyksellä. Jotain outoa pihassa oli kyllä tapahtunut mutta parissa päivässä asiat oli unohtuneet ja nyt Tulppis taas on ihan oma itsensä, pihallakin. Sen verran kuitenkin tuosta itse havahduin, että aion nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa ihan kunnolla lenkkeilemään Tulppiksen kanssa. Pyöräilyä jo kokeiltiinkin ja se sujui yllättäen ihan mukavasti, paitsi sitten loppumatkasta Tulppa tuumasi että en muuten juokse enää. Ehkä se olisi jatkanut jos olisin sitä hoputtanut mutta oltiin jo ihan kotiportilla joten annoin sen valita vauhdin.

Tänään tottisteltiin KP:n kanssa. Eteenistumista ilman käsiä ja siinä tiivistämistä - välillä jää kauas. Sitten muutama pidemmästä matkasta luoksetulo johon tämä eteenistuminen ilman käsiä - se onnistui! Niin pitkää matkaa ei otettu että vauhti olisi kasvanut liikaa mutta tällaisesta rauhallisehkosta vauhdista tuli ihan hyvin eteen istumaan.

Noutokapulan pitoa, nyt kokeilussa 700 grammainen. Pysyi.

Seuruuta ei mahdottoman paljoa, täyskäännökset testissä ilman apuja mutta palkka heti käännöksen jälkeen vasemmassa kädessä. Onnistui :)

Sitten ne´mitkä ei onnistuneet: Istahtaminen. Maahanmeno. Paikkamakuu. Voihan plääh että näitä saa jauhaa. No totuuden nimissä en ole oikeastaan edes jauhanut vaan ihan turhaan vähän väliä vaihtanut metodia... nyt keskittymistä itseltäkin ja suunnitelmallisuutta.

Sitten siirryin hallille ajatuksena ottaa muutama motivaatiopujottelu. No eihän tästäkään meinannut tulla mitään! Aloitukset meni oikein ilman avustusta mutta sitten välistä jäi keppejä vähän mistä milloinkin. Tai sitten vauhti hiipui. Voi voi :(

Sattui muuten ikävä tilanne kun annettiin Tulpan ja Ville-veljen leikkiä hihnoissa. Yks kaks Tulpan ketjupannan lenkki oli jäänyt kiinni Villen hihnan BGB-lukkoon... ja aika tiukalle! Meni tovi ennenkuin saatiin pojat irti toisistaan kun molemmat tietysti vetivät itseään kauemmas ja Tulpan panta vaan kuristi enemmän... jompikumpi vähän murahtikin mutta onneksi eivät kuitenkaan alkaneet toistensa päälle rähisemään. Onneksi.

Tapasin myös Pongon ja Lyytin agihallilla, ne tyytyivät muksimaan minua päähän :D