Meillä ei ole koskaan ollut näin purevaa pentua. Tulppis on pahimmillaan koko ajan suu ammollaan ja kun eteen jotain sattuu, se sulkee hampaansa sen ympärille. Siis vaatteisiin, huonekaluihin, varpaisiin tai muihin ruumiinosiin, kauppakasseihin, koiranruuansäilytysastioihin, puunkantotelineisiin (rautaa!) jne jne. Kun se väsyneenä vielä riehaantuu puremaan tupla nopeudella ja tripla kovaa, olen välillä ihan helisemässä sen kanssa. Yritän tunkea leluja ja puruluita sen suuhun minkä kerkiän mutta mikään ei tunnu riittävän... Noh, ei (kai?) tämä vaihe kauhean kauaa kestä :D

Muuten sisällä Tulppis nukkuu paljon tai sitten se saattaa vaan makailla omassa pesässään jonka se on äidiltään valloittanut. Kun pikkupennuille tuli opetettua ruoka-ajan merkiksi ruokakupin kolistelu, nyt Tulppis nappaa metallikupin hampaisiinsa ja heittää sitä niin että se kolisee. Sitten täytyy kupille alkaa haukkua kun siinä ei olekaan ruokaa vaikka ääni kuuluu.

Ulkona Tulppis tulee mukavasti mukana. Hihnassa mennessä se jäisi mielellään taivastelemaan mutta tulee sitten kuitenkin. Irrallaan se sensijaan seuraa jo oikein mukavasti kohtuu lähellä. Mennessään se sitten merkkailee ja nostaa koipea tai ruopii kuin isot pojat konsanaan.

Kun ollaan isojen koirien puolella oltu (yksin en pentua vielä sinne ole päästänyt), Tulppis on polleana juoksevinaan Lakin ja Letun mukana leikeissä. Kun tyttöjen leikit äityvät rajummiksi Tulppis ihan järkevästi väistää alta pois.

Ylöspäin rappuset Tulppis pääsee jos saa hyvästä rytmistä kiinni. Jos rytmi sekaantuu se kompuroi eikä sitten osaa jatkaa. Alaspäin se on vielä tosi varovainen eikä tule.