Tottisjuttuja JATtilassa.

Ensin seuruuta. ja seurruuta ja seuruuta. Tämä oli niin ihanaa etten olisi millään malttanut lopettaa! Toki edelleen se namikäsi on siinä koiran pään "luoteispuolella" mutta Tulppis pysyi suorana, ei juurikaan hypähdellyt, oli tarkkaavainen ja kaikki istumiset tosi siistejä. 

Maahanmenoja. Nyt olin vain ihan hitusen kumarassa - ja maahanmenot onnistuivat! Tosin tässä oli ilmassa jo vähän ennakointia mutta sitähän me itse asiassa tavoiteltiinkin. Väliin pari "kontrolli-istumista" - ja kyllähän Tulppis meinasi mennä maahan, mutta sitten alkoi miettiä että hei hetkinen, mitäs toi sanoikaan! Ja istui.

Istumisen kestoa. Ihan nanoaskelia, käsien liikuttamisessa pitää olla tosi varovainen. Kävin ehkä puolen metrin päässä.

Eteentuloa. Kuten ennekin.