Jyskän koulun kentällä Askon jalkapalloharkkojen aikaan.  Täytyy kyllä mainita että Tulppis ei pahemmin ihmettele uusia paikkoja vaan käyttäytyy joka paikassa niinkuin olisi aina ollut juuri siellä. Se ei kummastele ympäristön ääniä eikä ohikulkevia ihmisiä. Tosin sellaisessa tilanteessa ei olla koitettu treenata missä olisi toisia koiria lähellä?

Kun mentiin autolta kentälle, Tulppis jo tarjosi seuraamista! Olin tästä niin iloisesti yllättynyt, että sitten teetin vähän liian kauan vähän liian harvalla palkkauksella että se pääsi jo lipsumaan pois hyvästä paikasta ja kontaktista - tyhmä minä. 

Istumista, hyvin muistissa, käsimerkki on enää pieni ja nopea ja sekin pitäisi nyt pian saada häivytettyä. Maahanmenossa sensijaan tarvitaan kättä ensisijaisena apuna, tässä pitäisi varmaan ainakin ekaksi jättää makupala pois tuosta ohjaavasta kädestä että päästäisiin tässäkin eteenpäin. Sentään maahan asti mun ei tartte kättä laittaa, pystyn siis käskyttämään seisaaltaan.

Luoksetulon eteenistumista. En saa Tulppista mitenkään tulemaan imuuttamalla tarpeeksi lähelle, niinpä tein niin että menin itse istuvan koiran eteen ja koitin hakea koiralle fiilistä siitä että sen rinta osuu mun polviin. Ja tuntuikin siltä että se suorastaan alkoi nojaamaan eteenpäin. Kokeillaan näin vähän aikaa.