Hakutreeni Vesangassa, kaatosateessa kera miljoonien mäkäräisten. Samassa paikassa kuin viimeksikin (se helpppo tasainen ja avoin alue). Tulpalle neljä maalimiestä, aluksi suunnittelin että kaksi ekaa otettaisiin hei-huudoilla ja sit kaksi viuhkoina mutta muutettiin suunnitelmaa ja otettiin kaikki hei-huudoilla jotta saataisiin Tulppiksella ajoittain esiintyvä seisoskelu "näkyiskö sitä jossain" pois.

Ekalle pistolle Tulppis kyllä lähti, mutta unohti nanosekunnissa mitä oli tekemässä. Juoksi aluetta eteenpäin ja sitten me jo bongattiin se kuseskelemassa ja pällistelemässä. Kutsuin sen pois (yllättävää, se tuli) ja otin uudet hei-huudot. Vieläkään se ei mennyt ihan suoraan maalimiehelle mutta ajatus oli tallella koko ajan.

Toinen mm löytyikin sitten lähes viivasuorasti, tässä kohden tosiaan päätettiin ottaa hei-huudoin myös ne kaksi seuraavaa. Ja kyllä vaan, hienosti ne menikin! Jatkamme tätä mutta maastoksi täytyy jo alkaa valita vähän vaikeampaa. 

Tällä kertaa maalimiehillä oli Tulpalle palkkana isohkot lihaköntsät jotka Tulppis tietysti hotasi yhdellä nielaisulla. Siitä huolimatta se ei aikonutkaan lähteä maalimiehen luota pois mikä on tosi hyvä juttu! Mennessäni hakemaan sitä annoin sitten taskustani maalimiehelle vielä makupalan Tulpalle annettavaksi. Nyt aloin sitten kuitenkin miettiä olisiko se haukkuminen kuitenkin helpompi ja luontevampi ilmaisutapa. Tulppiksella tuskin on ongelmia haukkumisen kanssa kun se ei ihmisiä väistele missään tilanteissa, lisäksi se (sukuunsa tulleena) kyllä tykkää omasta äänestään. Ja kun se näköjään viihtyy maalimiehen luona eikä sitten toisaalta väistele minuakaan kun tulen paikalle... ehkä se sitten on haukkuva hakukoira :)