Aamusella kotipihassa pujottelua ja nyt se oli niin kapealla kuin sen saa - tukiraudat on sen verran ruosteessa ettei ne mene enää ihan silleen sisäkkäin kuin ne on alunperin suunniteltu tai sitten ne jäävät ikävästi tönöttämään vinoon just väärään suuntaan. Mutta siis, tämä hyvin kapea kuja sujui kuin vettä vaan :) mistä olin erittäin iloinen. Hommaa vaikeuttaakseni kokeilin pujotteluttaa toiseen suuntaan Tulppaa - no siitä ei tullut yhtään mitään sillä se halusi koko ajan kääntyä ympäri sinnepäin missä se palkka oli aina ollut. Vaikka näytin sille monesti että palkka on nyt oisessa päässä. No, loppuun vielä onnistunut pujottelu "oikeaan" suuntaan.

Vähän kontaktilaatikkoa. Koiran saamiseksi suorempaan laitoin nyt namialustan maahan laatikon alastulopuolelle, ihan niinkuin oikeallakin kontaktilla laitetaan alussa. Tai siis ainakin minä olen laittanut. Tarkoitus Tulpan koulutkksessa on silti siirtää se namialusta edemmäs ja Tulppa saisi sitten vasta luvalla lähteä "kontaktilta" palkalle. Harkinnassa on vielä miten tämän käytännössä toteutan, ehkä koira hihnassa? Toisaalta en mielelläni laittaisi Tulppista tässä hihnaan sillä aikoinaan Lakin kanssahan kävi niin, että se teki kontaktit toooosi hitaasti silloin kun sillä oli hihna, aj sitten kun se oli irti, ei pysähtymisestä ollut tietoakaan. Mutta harkitaan ja ehkä kokeillaankin.

Illalla mun sitten oli pakko kokeilla tuota pujottelua hallilla, ihan oikeilla kepeillä. Namialusta keppien loppuun ja koira hihnassa niinkuin kotonakin. Ja Tulppahan pujotteli! Ihan löysällä hihnalla, ihan itse! Tosin se sitten keppien viimeiset välit meinasi karata palkalle. Otin sitten alusta neljä keppiä pois jotta saatiin vähän lyhyempi pujottelu mutta samalla tavalla se meinasi karata viimeisestä välistä, eli se palkka veti liikaa... mutta pääasia oli kuitenkin että se osaa pujotella!