Salmelle näyttämässä mitä osataan:

Seuruu. Hyvin on edistytty, imuutus alkaa olla jo taaksejäänyttä elämää, käsi vain käy palkkaamassa (edelleen kuonon vasemmalta puolelta). Kuitenkin pysähdyksissä Tulppa istuu kyllä heti, mutta heti kun palkkaan sen se tuumaa että tämä loppui tähän ja nousee ylös. Tähän nyt tarkkuutta: mun pitää pitää käsi aivan liikkumattomana kun ollaan pysähdyksessä, nopea palkka ja taas kylkeen liimattu käsi. Se onnistui hyvin kun Salme oli vahtimassa. Näin saadaan koiralle oikeaa suoritusta, kehuja ja palkkoja, ja sitten pikkuhiljaa se käsi taas vapautetaan tästä paikasta, aivan kuten se on vapautettu liikkeessäkin siitä kuonon edestä. 

Istahtamisissa huomasimme että Tulppaa häiritsi suunnattomasti kun Asko rikkoi jäitä lähistöllä. Sitä en osaa sanoa haittasiko koiraa se räsähtelevä ääni äänenä vai Askon touhuilu. Vähän hämillään Tulppis kyllä tuntui olevan. Kun käännyttiin niin että häiriö jäi sivulle / taakse, unohtui se samalla.

Istahtamiset periaatteessa ok, mun pitää vaan laittaa kädet piiloon niin että Tulppis ei jumitu katseellaan käsiin. Kokeiltiin istahtamistä myös "liikkeestä" mutta jotta emme huonontaisi tällä hetkellä niin hyvää seuraamisasentoa, Salme ehdotti että kävelisin itse peruuttaen. Sitten otimme vielä erikseen istumisen kestoa, tämä sujui loistavasti.

Maahanmenoja ei otettu paljoa kylmän maan vuoksi mutta vähän maassaolon kestoa kuitenkin. Pelkän kauemmas poistumisen ohella pitäisi alkaa tehdä sivulle menemisiä ja taakse / ympäriköävelyjä. Varovasti, pikkuhiljaa ja ei samalla treenillä kuin kauemmas menot.

Luoksetulon eteenistumista. Suora ja toisto toistolta myös tiiviimpi. Tähän aletaan nyt rakentaa myös noudon luovutusta. Koska Tulppis inhoaa kaikenlaista päähän koskemista, aletaan ensin totuttaa sitä siihen että voin kosketella sen kuonoa ja avata suuta. Jo nyt ensimmäisellä kerralla edistyttiin niin paljon että pystyin pitämään sen leukaa käsikupissa ja Tulppis selvästi rentoutui siihen ja ihan nojasi käteeni. Aluksihan se meinasi lennähtää pois kun hipaisinkaan sen kuonoa. Tästä varovasti mutta päättäväisesti edeten, mietin että olisiko se haku-irtorulla kuitenkin se ensimmäinen "noutokapula" jonka sille suuhun tarjoan. Se on mukavaa materiaalia ja sen tuonti meille kuitenkin ensimmäisenä tulee tarpeelliseksi. Vaikka aina sanotaan että rullaa ei saisi saada muualta kuin maalimieheltä... no. Ei Tulppis vielä tiedä että se on rulla, ja kun yksi esine saadaan rauhalliseen pitoon voidaan se helposti sitten vaihtaa puiseen tai muoviseen kapulaan. Tätä saa toki kommentoida :)

Sivullesiirtymisissähän meillä on ongelmaa. Tulppis on jäykkä ja lisäksi vielä iso koira, enkä saa millään kädellä ohjattua sitä kierähtämään sivulle. Salme neuvoi ottamaan pikkuaskelia avuksi, sitten oheisharjoituksena jalkojen välistä pujottelua. Mehän ollaan tehty makupalan avulla pyörityksiä paikallaan, mutta niissäkin Tulppis mielellään oikasee siirtymällä sivuttain, eli se ei tee puhdasta ympyrää. Jalkavälipujottelulla sen on pakko taivuttaa kroppaansa ja meidän tapauksessa se joutuu myös kyyristymään joten tämä on hyvää lihasjumppaa ;) Mutta jos ei tuo sivulle kääntyminen ala harjoituksista huolimatta sujua, on tuon jalkovälipujottelun myötä helppo rakentaa koiralle myös vanhanaikainen takaa kiertäminen kun se on tottunut kiepertämään minun ympärilläni ihan kiinni.

Lopuksi otettiin vielä hyppyä. Se oli vähän hallitsematonta... Makupalan perässä Tulppa kyllä hyppää, sitten oli vähän hakusessa että mitä tehdään hypyn jälkeen. No, uskon että agilitytreenien myötä tämä vahvistuu, sitten vaan pitää tehdä selkeä suunnitelma kuinka se hypyn takana tapahtuva asia toteutetaan. 

Agilityn ryhmätreeneihin päästään vasta viikon päästä tuon kennelyskäkaranteenin takia. Vähän ehditään varmaan tän viikon lopulla käydä kertailemassa juttuja.