Voi miten pienestä asiasta ihminen voi tulla iloiseksi. Tulpan kanssa treenailu on ollut vähän satunnaista, kaikkea muuta kuin suunnitelmallista eikä oikein tavoiteteitakaan ole.. sitten kun asiat kuitenkin edistyy niin kylläpä tuntuu mukavalta!

Ilon aihe oli siis tänään seuraaminen. Mulla oli vaihteeksi lihapullia ja niillä imuuttelin sitä. Lihapullanpalasia on kuitenkin vaikea pitää kädessä useampaa yhtä aikaa joten välillä sitten nostin käden pois ottaakseni toisesta kädestä lisää. Mitä teki Tulppa? Se pysyi siinä jalan vieressä ja oikein laittoi poskensa mun jalkaa vasten vaikka jatkoin kävelyä! Olipa se taitava!

Myös seuraamisessa pysähtyessä se on alkanut istahtaa kun ihan vähän kohotan kättä ylöspäin. Erilliset istumis- ja maahanmenoharjoitukset sujuvat nekin jo melko hyvin, pitäisi vaan kättä häivyttää näistäkin pikapikaa.